Vaikka olen jo vuosia kauhistellut kaikille huonoa kuntoani, en ole tehnyt asialle mitään. Miksen?

 

Kun on päästänyt itsensä fyysisesti niin huonoon kuntoon kuin minä, on itsensä niskasta kiinni ottaminen äärimmäisen vaikeaa. Olen viime vuosina sairastanut joka flunssaan, kärsinyt vatsa- ja selkäoireista, sydämen tiheälyöntisyydestä, jalkojen puutumisesta, jatkuvasta väsymyksestä, yleisestä vetämättömyydestä...... Olen syönyt enemmän ”viimeisiä pizzoja” kuin pystyy sormilla laskemaan, ja päättänyt varmaan sata kertaa, että huomenna alkaa kuntokuuri. Olen keksinyt kaikki mahdolliset tekosyyt miksen voi liikkua just nyt tänään. Koko ajan olen tiennyt vastauksen. Kaikkiin näihin vaivoihin on yksinkertainen lääke. LIIKU!!!

 

Mietin paljon sitä, minkälaisessa tasapainoilussa olen elänyt vuosikaudet. Välillä on hyvinkin itsevarma olo, jolloin on ylpeästi vähän mahakas ja huonoryhtinen. Sitten taas toisinaan surkuttelee itseään – Voi mua parkaa ku oon tämmöinen. Eikä muka kertakaikkiaan voi asialle mitään.

 

En ole mikään psykologi, mutta luulenpa, että meillä jokaisella on oma allonpohjansa. Ennen kuin se on saavutettu, ei mitään suurempaa käännettä tapahdu. Kohtasin oman aallonpohjani marraskuussa 2013 Tunisian matkalla.

 

Tunisiassa paikalliset osoittelivat vatsan seutuani ja huutelivat että you have baby?? 

Useita kertoja aikaisemminkin olen joutunut vastaamaan samaan kiusalliseen kysymykseen. Vaikka mitä väitettäisiin, siihen nöyryyttävään tunteeseen ei koskaan totu. Päätin kuulla kysymyksen viimeistä kertaa. Matkalla samassa hotellissa asui nuori vapaaottelijalupaus joka kertoi minulle omasta käännekohdastaan. Vuosi takaperin oli syntynyt päätös:

LOPETA SE HÖLMÖILY, sä itse päätät siitä millainen oot.

 

Se oli niin hyvin kiteytetty, että meni jopa minun kankeaan kallooni. Kiitos sinulle :)

 

Minä päätän näytänkö siltä, että olen raskaana.